Synttärit!

Vähänkö hieno kakku!

Jauheliha-kananmuna sisusta peittää kermaviili, koristeena perinteiset HK-rinkulat
kaiken kruunaa ahvenkynttilät.

Juhlaväki kirjaimellisesti aisti suuren juhlan tunnun jo heti ovesta sisään astuessaan.
Päivänsankari myös aisti iloisena pussillisen lahjoja, pussin sisältönä broileria, kasviksia, luuta ja rustoja, paistettuna sekä raakana.

Juhlaväki alkoi painia, välillä vieras täräytti isäntää vähän käsilaukulla, kun isäntä alkoi olla liian innokas.
Vieras kuitenkin korvasi tämän kivahduksen välittömästi nuolemalla isännän korvat.

Pikkulilli oli iloinen Wäpän synttärijuhlista!

Kiitos Wäbä!

Kelkkajengi ja hiivatin hippiäinen

Rentomeininki.

Kalastin, sain yhden ahvenen, minkä jälkeen siirryin zoomailemaan kameran linssin läpi ohitsekiitäviä hetkiä.
Valkoistakin valkoisemmat lokit kävit katsomassa meitä, eväiden toivossa, ei ollut vielä mitään ojentaa.


Pälvellä metsänraunassa puuhasteli jotain pientä, niin pientä etten silmälasittomilla silmälläni edes meinannut nähdä tyyppejä. Äänestä kuulostelin hippiäisen olevan liikkeellä, ihan tsägällä osui kameraankin.

Tyytyväinen kelkkajengi teki kotimatkalla kuvioita.

Miss Tyyne - suosikkimissini

Minusta Tyyne muistuttaa aivan Satu Tuomistoa - vai mikä se oli, tuo tumma entinen missi, nykyinen ihminen.
Eikö ole samaa näkyä ja liikkeetkin ovat samanlainen, Tyynekin pärjäisi tanssikisassa.

Koiralenkin varteen oli ilmestynyt korkeat puukasat koirille kiipeiltäväksi.
Lilli tykkää kiipeillä siellä.

Tuo hiivatin missi tunkee eteen!

Tyyne on kyllä ihan huippu, se juosta jolkottaa samalla tahdilla koko ajan, matkaa kertyy kaksinverroin mitä muilla. Tyyne kestää muiden tunteenpurkaukset niitä huomioimatta ja jos koirista sattuu eteen kun Tyyne on matkavauhdissa, niin Tyyne ei suinkaan kierrä - Tyyne vaan tyynesti hyppää yli.

Tyyne on mun suosikkimissi!

Parasta keväässä

... on kaikki!

Tänään oli heppapäivä, maastossa pitkin pitkin metsäpolkuja. Lumi täynnä eläinten jälkiä.
Mehtokukko on aloittanut soitimensa, jälkivanat kulkivat korven kuusikossa. Ensimmäistä kertaa onnistuin näkemään metson kiepin yöpymisen jäljiltä. Hienoja paikkoja oli matkan varrella.

Niin sitä sanotaan että hevosella pääsee. Sitä toista osaa tuosta sanonnasta en muista. Rahasta, mutta sitä kun ei oo.

Tyytyväinen olotila meillä kaikilla retkeilijöillä.

Iitukka vielä tutki mun kameraa. Se oli jännittävä.

Tähtikirkas päivä Inarissa

Päivät tähtiä täynnä, tunnettuja ja pidettyjä maailman-, saamenmaan- tai oma kylän tähtiä.

Joillekin on annettu erityinen lahja.

Olipa hän sitten maailman kuulu Mari Boine tai Angelin kylän mummo ja pappa. Joistakin vain karisma ja loistaa kirkkaana ja valaisee lähipolkujakin.

Niillas Holmberg kuuluu samaan tähdistöön. Nuori mies joka keskustelee lintujen kanssa ja omistaa kauniin äänen, eihän häntä voi olla kuuntelematta. (Ja makoilee tunturissa koira kainalossa!)

Monta hienoa elokuva, musiikki, taide-kokemusta vilahtelee mielessä.

Kotimatkalla Junassa.

Nyt tiedän

Mari Boine, nyt minä tajuan mistä toiset ovat puhuneet.
Hän on noita joka nappaa kyytiinsä ja vie matkalle joka hengästyttää ja väreilyttää.

Enempää ei pysty kertomaan, olipahan vaan uskomaton kokemus. Näin se vaan kuulemma ensikertalaiselle käy.

Ihan sen vaan annan vinkkinä, että jos jossain Suomen rajojen sisäpuolella hän esiintyy, niin mene.

Skabmagovat tunnelmissa

Pohjoinen elokuvan juhla on hyvässä vauhdissa.
Ystäväni ympärillä ja laadukkaita elokuvia.

Peffan puutumista, vaatteiden vaihtoa veskissä, kiireistä välipalaa ja viiltäviä analyyseja elokuvista.

Hirveen kiire täällä lapissa :)