Valokalenterin kolmas

Samotaan!

Hei, peni matkaan!

Samotaan laiteille ruskean rämeen.
Siellä syys roihua pitää,
karpalon punainen pärske on siellä,
kangashonkien suuret kuorot
ympäri rämettä laulaa.

Hei, peni matkaan!
Samotaan
syksyn roihuun, tuulien riehuun,
kumuun korkean ilman,
Metsä on tulia täynnä!
Siinnossa viimat ja kurkien lähtö!
Kohta kutsuni rämettä kiirii,'
korvalta ja louhukolta
kimpoilee kimakka haukku!

Hei, peni, matkaan!
Samotaan!


- Kalervo Hortamo -

Valokalenterin toinen luukku

"Ei ole aivan vieras, ei ole uus
mielen pohjalla kalvava levottomuus
pois erätielle, tietämätönnä miksi,
kysymätönnä väärää-oikeaa.
Ollan tulemisessa, ollaan tapahtumaa,
kuunnellaan kukin korvansa hiljaisiksi."

Aaro Hellaakoski

Kohti valon voittoa

Valokalenterin ensimmäinen luukku

Satoi äsken.
Enää pisaroi.
Kilahdellen jossain soi.
Kukka nukkuu.
Kukka hymyilee.

- Aila Meriluoto

Aamukävelyllä

On tullut tavaksi ottaa kamera matkaan kun lähdetään Lillin kanssa päivänvalossa kävelylle.



Linssin läpi tulee nämä lähialueen linnutkin katseltua tarkemmin. Kuvan toivossa jää himmailemaan paikalle.

Tänään näinkin syksyn ja talven ensimmäisen räkättirastaan, yksin oli hän yksin keskellä kaiken.

Ei pihlajanmarjoja, ei suuria räksäparvia.

Toivottavasti nuo rannan harakat jo alkavat tunnistaa meidät, eivätkä ole niin kovin huolissaan minun osoittelusta.
Rakkauvella ja ystävuudellä minä osoittelen. Ihaillen.

Oli kaunis, lämminkeltainen luminen valo metsässä. Hetken aurinko valaisi pilvien takaa.

Umpihangen ilot

Aivan mahtavaa, lumi on ihanaa!

Ihan totta

Ihan totta

Ihan totta välistä ei edes muista
olevansa elossa
niin on tottunut elämisen
vaikka ei kuulemma pitäisi.

Siinä sitä lojuu
autiokämpän laverilla porontaljoilla
ja tuli on kaminassa sammunut
ja on pimeää ja syvä hiljaisuus.
Tai louteessa makuupussissa
kun on sikäli lämmintä syksyä
ettei ole viitsinyt rakotulta tehdä.

Vasta kun koira tulee siihen
ja lipaisee korvaa
huokaa ja käpertyy nukkumaan
sitä yhtäkkiä muistaa
ja saa hyvän mielen.

- Veikko Haakana -



Se on vahva, ihmisen ihomuisti. Illalla nukkumaan mennessä sammutan valot ja otan muutaman askeleen pimeässä kohti sänkyäni, usein vieläkin otan varovaisia askeleita etten astu Pasi-koirani hännälle. Siinä sänkyni vieressä se ei ole nukkunut neljään vuoteen, mutta jalkani sen muistavat.

Muistaahan sen sydänkin.

Vain marraskuu

Että se osaakin olla sekava, tämä marraskuu. Juuri kun ajattelin lopullisesti että kestän ja syleilen, niin se heittäytyy täysin sekavaksi.

Vai onko se elämä - se sekava - ja marraskuu onkin syytön.

Kysyin pöllöltä. Se vastasi.

Kirkkain värein, tummin raidoin eteenpäin. Varovasti ja voimakkaasti.