Valon 5. päivä

Haukivesi, on 70-luvun alku.

Ongella ollaan äitin ja iskän kanssa. Isoja särkiä tuli roppakaupalla. Tuli sade - laitettiin sadevaatteet päälle.
Särjistä äiti teki suolasärkeä, siitä herkkua leivälle.

Jotain on maailmassa pysyvää - vene ankkurissa ruohikon vieressä.

Vain lapset vaihtuvat, kolmatta sukupolvea tässä ankkuroidaan ahvenpaikoille.

ps. vai onko se neljäs sukupolvi jos kyydissä on lapsenlapsenlapset?!

Valon 4. päivä

Iloinen pieni poika virvelöimässä, kesäpäivä ja vesi kimmeltää. Uistimeen tarttuvat rantaheinätkin tuntuvat kalalta.
Ihan varmasti oli iso se joka karkasi. Haukiveellä pysyy hauki veessä.

Valon 3. päivä

On helluntai, päivä aikaa soudella. Kevään lämpö hellii, kylmä vesi hohkailee vastaan. Tunnelma on hyvinkin leppoisa.
Soudamme Pöljien välistä. Tajuamme norpan makoilevan niemessä jota ohitamme läheltä.
Antaa veneen lipua hiljalleen ettei häiritä. Kuvia nappaillaan.
Myöhemmin sain norpalle nimen ja identiteetin, tavattiin jokusen kerran uudelleenkin.

Valokalenterin 2. päivä

Ollaan soutamassa Inarinjärvellä. Taivas tummenee ja tuulen kuulee tulevan.
Sopiva leiripaikka on siinä aivan nenän edessä.
Leirin valmistuksen lomassa kalasääski lentää vasten tummansinistä taivasta, kaartaa alemmaksi ja nappaa kalan.
Nyt muistan siihen kohtaan aivan selvän valonsäteen.

En koskaan unohda ensi tapaamista Inarinjärven kanssa.

Valokalenterin 1. päivä

Voimakalenterin laitan, voimamuistoja jaettavaksi.

Talvipäivän tasaukseen enää hetki, tämä kalenteri laskee niitä päiviä.



Toukokuun ensimmäinen souturetki, vuotta tästä on monta. Ensimmäinen yö. Nukuin nuotion vieressä, pienen kyhäämäni katoksen alla.
Muistan sen huumaavan kevään tunteen ja tyynen yön. Koivut vasta hiirenkorvalla saaressa. Kylmä aamu. Lämpökävely metsässä ja aamiainen nuotiolla.

Jatkoin matkaa.

Järeästi marraskuuta vastaan

Kaiskunniemi, paikka josta lukenut ja katsellut kuvia. On ollut siellä takaraivossa listoilla, paikkoja joissa tahtoo käydä.
Nyt se tuli ihan sivutuotteena ja juuri niin kuin olin sen toivonutkin, syysmyrskyn aikaan. Luvattu lumisade jäi vain uupumaan, mutta ei sillä väliä.

Pielismeren keskellä oli terapeuttinen tunnelma kun tuuli puhalsi ja puhkui, niemen toisella puolella vesi tyynenä.

Avara maisema, aurinko heitti välillä valoaan maisemaan.

Marraskuu, tätä lisää!

Kolin aamu

Nousimme auringon kanssa yhtä jalkaa Kolille.

Aurinko oli pilven takana. Maisema oli kaunis kuten aina.

Valo muuttui sinisen hetken kautta mustavalkoiseen lumipyryyn, tuuli nousi.

Näitä valoja ja näitä hartaan rauhoittavia hetkiä varten on marraskuu meille annettu.