Sumun kauneus ja opetus

Järvellä oli suimuisia päiviä. Illan suussa selkeni ja pääsi liikkeelle. Hetken selkeni kunnes uudestaan illan hamärtyessä mhyös sumuseinä juuttui sakeasti paikalleen.

Jokunen vuosi sitten lähdin luottavaisena sumuun moottoriveneellä, kun ajattelin että tuosta vaan etappi kerrallaan kohti kotirantaa. Eipä siinä etepit auttaneet kun sumu peitti hetkessä kaiken näkyvyyden, eikä edes kompassia ollut veneessä. Hiljakseen ajelin suoraan siihen seuraavan etappiin, niin luulin. Oikeasti palasin melkein siihen pisteeseen mistä lähdin. Onneksi. Moottorin käydessä enhän edes kuullut mitään, pahimmillaan olisin voinut olla siinä väylällä laivan edessä sokkona törmäilemässä.



Onnesta kiittäen odottelin ihan kaikessa rauhassa sumun selkenemistä siinä rannassa, pitkään siinä meni, kunnes yhtäkiä kuin puhallus sumun keskellä aukaisi käytävän suoraan haluamaani suuntaan. Läksin liikkeelle ja näin uskomattoman komean näytelmän kun sumupilvet lähtivät liikkeelle lujaa vauhtia pitkin järven pintaa kahteen eri suuntaan ja nousivat kiertyen ylös ilmaan, kadoten muutamassa hetkessä kokonaan.

Hattivatteja!

Noutaja tuli

Liekö viestit mantereelle päin käsitelleet liikaa matoja, toukkia, sammakonkutua ja muita liskoasioita. Kysyivät että kelpaisko autokyyti venerannasta nyt kun hyökin tuovat oman veneensä paikoilleen.

Tulitikkujakin olisi pian pitänyt lähteä lainaamaan, kolme jäi jäljelle, ei vielä siis mitään hätää.

Oikeasta venerannasta jäät lähtivät vasta eilen, joten aiemmin en sinne olisi päässytkään.

Oi ja voi. Päivän väri on punainen, naama on sellainen. Pitkä soutulenkki ja päikkärit auringossa tehostavat väriä. Västäräkki jaksoi touhuta, minä tuijotin.

Mitä minä ajattelen siitä söpöstä majavanlapsesta ja hänen perheestään... Tikkojen haavat menevät rytinällä kasaan. Entäs minun valkoselkätikka vieraani... tuleeko se vielä?

Niin, kyllä aivoja kutittaa palokärjelläkin.

Pihatöiden lomassa

Puhdetöiden lomassa pistäydyttiin rantoja pitkin kävelyillä.


Lilli, se on taitava luontokuvaaja, tässä Lillukka kärsivällisesti odottaa kun tiirailen ja tähtäilen peipposta.

Koivujen silmut alkavat olla vihreitä, kielot nousivat ylös mullasta ja sieltä samasta poimin soppaan sekaan ensimmäiset nokkoset ja horsman versot.

Ruokana tänään oli haukea paistettuna, nyt sitä herkkua riittää, jos haukea haluaa.
Minä otin vain ruoaksi, paiston ja puolet laitan suolakalaksi.

Tänään on tuullut reippaasti, joten olemme pysytelleet maissa. Tuulen humina on nukuttanut parit päiväunet ja taitaa yöunikin tulla aikaisin.

Kuikat odottelevat lahden pohjukan sulamista ja kalastavat ahkerasti tässä meidän vieressä. Toivottavasti illalla tyyntyy, jotta äänet kuuluvat, kuikkien iltahuutoihin on hyvä lopettaa iltaa ja painua pehkuihin.

Soutamisen päivä

Aurinko tuli ja räväytti kevään esille. Sammakot kurnuttivat kuin viimeistä päivää, linnut kertoivat kilpaa lämmöstä ja kaikkien meidän jotka täällä liikuimme, oli jollain tapaa tuotava esille ilonsa auringosta. Osallistuin riemuun.

Minä tyrkkäsin soutuveneen vesille ja soutelin ja soutelin. Pieni tuulen vire joudutti välillä kulkua.

Hauet polskavat rannoilla.
Valtaisa kalapoikasten parvi kerääntyi monen neliön tummaksi möykyksi matalassa ruohikossa.

Kuulas ja kirkas sininen päivä.

Vihdoinkin vesilisko!

Joku voima oli aukaissut tynnyrikellarin oven eli katon ja tynnyri oli täynnä vettä. Sitä tyhjentäessäni osui kauhaan matojen lisäksi vesilisko.

Se raukka näytti ensin kuolleelta ja kirota päräytin ja melkein kyyneleen tirautin. Ei se onneksi ollut, selälleen kellahtaminen oli vain se puolustusmekanismi.

Olinpa iloinen - pakolliset kuvaukset ja sitten laitoin sen rantakivelle, sinne kai se kuuluu. En kyllä tiennyt että niitä täällä suuren veden rannoilla edes elää, olin uskossa että ainoastaan pienissä lammissa. Noh, nyt tiedän paremmin.

Koko päiväksi riittää riemua tuosta, juuri vähän aikaa sitten innolla Lassin kanssa haaveiltiin sellaisen näkemisestä.

Lassi saa katsoa kuvan ja ehkäpä kesän tutkimusretkillä osaamme sitten etsiä kun tiedämme niiden täällä olevan.

Hiljainen meteli

Ajelin saareen veneellä, vielä piti jäitten välissä puikkelehtia, mutta kyllä kannatti.
Kevät on jo hyvin valmis täällä, tutut asukit asettuneet paikoilleen. Kuikat ottivat minut vastaan hienoilla huudoillaan. Kolme pariskuntaa pitää yhteyttä toisiinsa.

Pihan pienet linnut ovat tulleet, rantasipi on. Kaikki tärkeät on.

Hiljaisuus on. Hiljaisuus on kaiken linnunlaulun myötä ihmeellinen, omat ajatukset täytyy kuiskata. Hiljaa istuessa kuulee vesilintujen siipien lyönnin ja joutsenten ohilennon kuulee siipien äänistä.

Pieni hanhitokka meni alhaalla, lähellä veden pintaa. Teeret kukertavat ja suhkavat tässä omassa saaressa. Västäräkin laulun kuulee kerrankin selkeästi kun se pienellä rannasta kohoavalla kivellä visertää.

On hyvä istua laiturilla ja kuunnella jäiden sulamista.

Ukkomehto

Yllättävässä paikassa, yllättävä kohtaaminen. Auton ikkunasta sain hetken ihailla yksinäistä soidinta.

Hienoa!