keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Pikku-Lilli ja siihen ympärille kiedottu isäntä




Kyllä, affenta on maha pullollaan. Kaikessa muussakin Maria oli oikeassa. Lomaa on vietetty tehokkaasti. Paljon kaikkea Lilli on oppinut, mutta näppistely on vielä vähän vaiheessa. Minäpä kerron tärkeimmät lomauutiset...

Lillin ja entisen isyyslomalaisen - nykyisen sairaslomalaisen välillä on omia kuvioita jotka koettelevat huumorintajua. Lilli haluaa viereen, Lilli haluaa leikkiä, Lilli haluaa ruokaa, Lilli ei halua olla yksin, Lilli haluaa ja Lilli saa. Ihan hassu pariskunta. Ymmärrän kyllä, Lilli on söpötti elukka. Pitikin jättää ne muutamaksi päiväksi kahdestaan!

Lillin aamu alkaa vieläkin viideltä, niin kyllä joo, mökillä on ennen riittänyt että heittää silloin koirat ulos ja jatkaa unia. Nyt ei enää riitä, noiden muutaman maagisen päivän aikana jolloin järki ja viisaus olivat poissa tästä talossa, niin Lilli on oppinut että myös ruoka pitää saada viideltä! Eikä sekään enää riitä, kun on syöty niin pitäisi saada leikkikaveri. "Hei, camoon, kukas nyt kesäaamuna pitempään nukkuisi. Joska vaikka iskä tulisi käpyjä heittelemään järveen ja sitten tää uisi ja Pasi haukkuisi ja sitten ainakaan kukaan ei saisi enää nukuttua!"

"Jos minä näin katson kauniilla silmillä ja laitan korvat karhuksi ja pikkuisen ihahdan, iskääää!"

Lillukka on oppinut että uiminen on kivaa, se noukkii tärkeitä tavaroita vedestä ihan issekseen, kantaa hienon ruohonkorren rantaan ja sitten tulee Pasi ja vanhemman oikeudella nappaa aarteen itselleen. Hyvä Pasi!
Ne on niin liikuttavia yhdessä, näyttävät onnellisilta. Lillukalla on turvallinen olo, sillä on isosetä jota voi ihailla ja leikitellä ja sen selän taakse voi mennä piiloon kun pelottaa.

Lilli osaa seurata vilkasta vene- ja laivaliikennettä enää turhia liikkumatta, kaikki eivät tulekaan meille.
Lilli osaa olla edelleen Aa-aa Allin lapsi ja kopsahtaa kellalleen heti kun pääsee soutuveneeseen.
Lilli osaa edelleen olla Pasin kaulanahkassa roikkuva riiviö, mutta niin suloinen riiviö.

Siinäpä ne tärkeimmät olikin, ei olla tehty lisäksi muuta kuin syöty herkullisia Lemmenjoen tuliaisia eli poronluita (siis koirat).

Täältä tähän, pakollinen kaupunkipäivä on. Tylsää se on. Tallielämä vois helpottaa! Siellä olis kavereita, olis isomusta Veikko, sitten oli tiukkatäti Muru ja hui, hiukan pelottava Ronja. Ehkä Lilli pääsee sinne huomenna ja vaikkapa maastolenkille Tinkun ruunan tahtiin. Ehkäpä.

3 kommenttia:

  1. Kaikkena kaikki menee kun on joku iskä/Pasi joka on kaverina ja vahtii tekemisiä..Leimu äippä kun osaa seurata milloin auton takaluukku on auki ja näin ollen kuskin pahanpäivän namivarannot päätyvät hetkessä parempiin suihin. Sinne meni suklaarusinat taas hetkessä..

    VastaaPoista
  2. Ahaa! Siis äipän oppeja, Lillillä on tapana pöydät tarkistaa. Välillä onnistaa.

    VastaaPoista
  3. Äipän oppeja hyvinkin..Leimuhan varustautuu ruokahuolto-kriisiin koko ajan jos vain mahdollista. Kun pellillinen pitsaa katosi parempiin suihin niin tuli porttikielto keittiöön..

    VastaaPoista