Aurinkoinen päivä ja melkein tyyntä, hieno kesäpäivä, ei kuuma. Juuri sopiva päivä käydän vähän veneajelulla ja katsella autereisia järvenselkiä.
Ihmettelin lokkien hiljaisuutta ja näkymättömyyttä, joten ukin kanssa läksimme lahjomaan kavereita.
Heti kun soutuveneestä onkivapa heilahti, niin ensimmäinen lokki ilmestyi. Muutaman edelleen välitetyn särjen jälkeen parvi kasvoi yli kahdenkymmenen.
Kiihkeän ruokailuhetken jälkeen tyytyväisiä lokkeja kellui veneen ympärillä tyytyväisenä kaakattaen.
Ei onnistunut lähiluodon kalalokkiparin pesintä tänäkään vuonna. Varis tai minkki putsaa pesät. Olen jo vanha, koska sanon ennenvanhaan lähi luodoilla oli paljon pesiä, en pistäisi pahakseni vaikka ne tulisivat takaisin noihin kallioille pesimään.
Selkälokin ääntä kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti