sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Valkohäntäkauriit


Matkalla kalastustukikohtaan Voinsalmelle näkee autosta monenlaista elämää, tien varrella on kosteikkoja, virtoja, lampia, peltoja, sekä tietenkin Haukivesi ympärillä.

Metsätien reunasta pyrähtää pyy  lentoon ja metson alueena on sammaleinen kalliometsä. Pihamaalla valtaa pitävät närhet ja tintit, odottavat jo talviruokinnan aloittamista.

Pieni porukka koskeloita uiskenteli ruoan haussa rantaveteen ja härkälinnut ruokkivat vielä kahta pientä poikastaan. Yksittäisiä hanhia lenteli muuttomatkallaan.

Luontoparatiisi alkaa täällä omalta kynnykseltä.

Nämä kauriitkin ovat tuttu näky ympäristössä. Siskon sienestyskavereita metsässä.

Nyt ne olivat ruokailemassa vihreällä rinnepellolla, niin että auton ikkunasta saimme rauhassa niitä katsella ja kameraakin räpäytellä.

Olivat kovin tarkkana meidän automme suhteen kun pysähdyimme, Lilli  päästi muutaman porohaukun jota ne hieman pelästyivät, jäivät kuitenkin muutaman loikan jälkeen paikalleen ja totesivat meidät vaarattomiksi ja jatkoivat rauhassa syömistään.

Olikohan siinä äippä ja lapsi, luulen niin.










4 kommenttia:

  1. Hienoa että olet saanut kuvattua nuo kauniit eläimet. Monesti olen nähnyt niistä vilahduksen,
    mutta en koskaan siten että olisin ehtinyt kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ne on kuitenkin vielä niin uusia tulokkaita että ihan eri tavalla niistä innostuu kuin hirvistä.

      Poista
  2. Kauniita! Täällä on niin paljon ilveksiä, ettei kauriista näy jälkeäkään. Vielä pari vuotta sitten näkyi kauriiden pieniä sorkan jälkiä aina samoilla paikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on talvella tässä ihan lähimetsässä niitä pikkukauriita, kertaakaan en ole onnistunut näkemään, vaikka jälkiä ja papanoita on.

      Poista