Hieno iso rupisammakko kömpi nuotiopaikalla kankein jäsenin. Vaivalloisen oloisesti se - ei todellakaan loikkinut, ryömi hissukseen. Katselin läheltä ja melkein ihastuin sen pullottaviin silmiin.
Toivotin sille hyvää kevättä ja jatkoin muissa touhuissa.
Lähtövaiheessa huomasimme sen löytäneen auringon ja nuotion lämmittämän kiven, jolla se oleili.
Se jatkoi matkaansa kohti lämmintä hiillosta, sitten se jatkoi matkaansa kohti savuavaa hiillosta!
Siinä vaiheessa se teki yllättävän ketterän loikan pois tulikuumasta paikasta ja vetäytyi kiven koloseen miettimään tekonsa viisautta.
Näin se luonnonvalinta toimii. Oppikohan se mitään lämmöstä ja liiasta lämmöstä...
Mahtanut olla konnalle yllätys tuo nuotion kuumuus. Vaan olipa silläkin vaisto varoa liikaa kuumuutta.
VastaaPoista