Kairilla kalassa

Jokunen vuosi suunnattiin Nuorttijoelle patikoimaan ja matkalla poikettiin Kairijoella, tosin ei sinne sinne vahingossa kukaan poikkea. Kymmenet kilometrit metsätietä takaavat sen että sinne päätyy vain asiakseen. Se on keskellä hienointa kairaa ja korpea, jokien pilkkomat erämaat ovat siellä kaikessa rauhassa.

Kairiver-kalastuskeskus. Siis mentiin kuitenkin ja teki vaikutuksen, silloin ajattelin että joskus tulen.
Nyt menin. Otin porukoita mukaan.

Seurana oli muutama lapsi ja yksi jolle olen täti ja yksi isi ja äiti. Lilli tietty myös, minnekäs sitä ilman Lilliä.

Minun tehtävä oli ajaa autoa ja hengailla kalapoikien mukana kameran kanssa, joskus kamera livahti kohti kukkiakin.

Kalapojat opettelivat perho kalastusta ja onni ja riemu oli suuri kun opas Jannen neuvoilla joesta nousikin kalaa.

Maiseat on niin hienot ettei perässä kulkijoillakaan mikään hätä ollut.

Sai kerrankin nauttia jokitunnelmista yllin kyllin.

Kolme vuorokautta Kairijoki piti meitä hyvänä.

Niin kaunis kuin tämä puronieriä onkin, ei se auttanut, pannulle paistumaan sekin joutui. Pojat nautiskeli oman kalastuksen antimia evääksi.

Liron tasapainoilu männyn latvassa vetäisi hetkeksi mielenkiinnon kalastuksesta.

Ja olihan siellä hyvän rantasaunan lisäksi myös solarium.

Ai niin se kalastus! Enhän minä, minä kuvasin. Kalojakin tuli, puronieriöiden lisäksi harjuksia. Tärkeintä oli perhotaitojen karttuminen ja innostus tuohon taitolajiin.
Ei sille mitään voi, mutta yksi suosikkielokuviani on Ja keskellä virtaa joki.
Sitähän vain hoin tuolla ja pakotettuja elokuvan katsojia on nyt ainakin yksi lisää.