Tunturiretken jälkeen saaripäivät kuluivat käpertyneenä vielä tunturien tunteeseen ja pieniin hetkeen omassa rakkaassa saaripaikassa.
Toimettomuuden autuaassa olotilassa kirjan lukemisen välissä huomasin kuinka humahduksessa kesä oli edennyt.
Kanssamme eläville olivat poikaset syntyneet ja kukkaset ja ruohikko kasvoivat villinä joka puolella.
Joutsenperhe ruokaili ja yöpyili aivan rannassamme. Lillin ja Lumon lisäksi meillä oli hoidossa vielä kolmaskin koira, poronen tietty. Olin niin ylpeä koirista, katsoivat kauniisti pihasta lintuja, eivätkä muutoin niitä huomioineet.
Hyvä mieli mennä nukkumaan kun oven ollessa avoinna kuului perheen ruokailuäänet.
Uintivesi oli lämmintä, norpallekin.
Pienesti ja hennosti käperryin juuri siihen hetkeen. Ei huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti