Voi tehdä niinkin että ottaa yllättäen peukalokyydin kauemmas että voi sitten soutaa takaisin.
Niin tehtiinkin, ei kovin kauas, mutta niin että saatiin yösoutu tehdä omaan kotisaareen.
Koirat kyytiin. Vene perään.
Emoalus pudotti meidät tyynelle järvenselälle Linnansaaren kupeella ja katosi sitten horisonttiin kohti Savonlinnaa.
Siirryimme airoihin ja aloitimme matkan kuun noustessa kohti auringonlaskua.
Ja kuten koirien asennosta voi huomata, tässä kohden kaivoimme eväät esiin.
Huikaisevan hienoa oli liikkua yöllä, hiljaisuuden rikkoi katoavan hinaajan puksutus, satunnainen vene. Jostain saarten rantametsistä kuului yölinnun ääni.
Valot muuttuivat auringonkulun myötä, hetken oli hämärää.
Illan lämpö muuttui öisen kosteuden myötä viileydeksi ja jotkut meistä vaipuivat hyvään uneen, jotkut lisäsivät vaatetusta.
Runokirja matkassa, runot vaativat ilmoille pääsyä kun aurinko aloitti nousunsa.
Superkuu, superhieno yösoutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti