Edesmennyt Pasi-koiramme on se elämäni koira, kuten kaikki jo tietävätkin. Haave Pasin jälkeläisestä omaksi koiraksi eli jatkuvasti. Olin jo melkein luopunut toivosta, eikä meidän elämänvaiheessa nyt voisi ottaa toista koiraa. Eikä niitä jälkeläisiäkään näyttänyt missään ilmaantuvan.
Sitten tapahtui nopeasti jotain, olin lähdössä pohjoiseen, sain tietää että Hetassa on syntynyt pentue Pasin pojantyttärelle. Sitten sanoi Sanna että tahtoo koiranpennun. Mikä on ainoa mahdollinen lopputulos tässä tilanteessa!
Lopputulos on onnellinen kummitäti Lilli, iloinen ja riehakas pentukesä.
Tässä komeilee Lunan iskä Remu. Lunan äiti on Iltahämyn Pajulintu.
Kun Luna tuli meille kotiin ensi kerran yöksi, se asettui tismalleen samaan paikkaan kuin nukkumaan kuin isoisoisänsä. Paitsi että se myös kyllä nukkuu vieressä, kainalossa, tyynyllä, kaulalla. Pusuttaa ja rakastaa ihmistä yli kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti