Tiedättehän retkellä sen aamun kun herää auringon valoon, valoon ja lintukonserttiin. Voi lähteä liikkeelle unipöpperössä ja laahustella laittamatta takkia päälle.
Se aamu kun on raukean rauhallinen tunnelma ja nuotiolla aamiaista laittaessa linnut häärivät ympärillä.
Tuli hyräiltyä...
"On aamu sunnuntai ja vaikka päivä päivän kestää vain,
siitä paljon saada voi, tyytyväinen laulu soi.
Aikaa kuljeskella omia teitä, keventyneitä, pidentyneitä,
aivan minne vain,
aikaa ajatella juttua monta, uskomatonta, tuntematonta,
aivan kuinka vain,
käskemättä laulaa:
On taaskin sunnuntai ja vaikka onkin kohta maanantai,
ei voi kiire ahdistaa laiskureita laulattaa."
Kyy oli meille ohikulkeville kovin kiukkuinen, koiran kuono kävi liian lähellä, kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä siihen ettei kosketusta tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti