Olen löytänyt unelmieni niityn, siinähän se on aina ollut, lähellä. Nyt sen tiedän ja sinne löydän.
Olen poiminut monta sankollista nokkosia, horsmaa, poimulehteä ja vuohenputkea.
Löysin nokkosniityltä toisenkin hortoilijan, vanhan tuvan takana odotti yllätys kun vanhempi herrasmies oli siellä myös. Tyylikkäästi pärekoriinsa poimi hän nokkoset. Sanasen vaihdettuamme olimmekin jo Lapin tuntureilla retkeilemässä. Mitenkä se onkin niin että samat sielut muutamassa lauseessa päätyvät tunturiin.
Ehkä tapaamme kesäkuussa Utsjoen tiellä.
Nyt niityllä alkaa tulla satoa silmille, kukat nupuillansa viekoittelevat odottamaan kun pian koko niitty räjähtää väreihin.
"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsissä puhuvat puut.
Minä luulen nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin.
Kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää. "
Eino Leino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti