Pihatöiden lomassa

Puhdetöiden lomassa pistäydyttiin rantoja pitkin kävelyillä.


Lilli, se on taitava luontokuvaaja, tässä Lillukka kärsivällisesti odottaa kun tiirailen ja tähtäilen peipposta.

Koivujen silmut alkavat olla vihreitä, kielot nousivat ylös mullasta ja sieltä samasta poimin soppaan sekaan ensimmäiset nokkoset ja horsman versot.

Ruokana tänään oli haukea paistettuna, nyt sitä herkkua riittää, jos haukea haluaa.
Minä otin vain ruoaksi, paiston ja puolet laitan suolakalaksi.

Tänään on tuullut reippaasti, joten olemme pysytelleet maissa. Tuulen humina on nukuttanut parit päiväunet ja taitaa yöunikin tulla aikaisin.

Kuikat odottelevat lahden pohjukan sulamista ja kalastavat ahkerasti tässä meidän vieressä. Toivottavasti illalla tyyntyy, jotta äänet kuuluvat, kuikkien iltahuutoihin on hyvä lopettaa iltaa ja painua pehkuihin.

Soutamisen päivä

Aurinko tuli ja räväytti kevään esille. Sammakot kurnuttivat kuin viimeistä päivää, linnut kertoivat kilpaa lämmöstä ja kaikkien meidän jotka täällä liikuimme, oli jollain tapaa tuotava esille ilonsa auringosta. Osallistuin riemuun.

Minä tyrkkäsin soutuveneen vesille ja soutelin ja soutelin. Pieni tuulen vire joudutti välillä kulkua.

Hauet polskavat rannoilla.
Valtaisa kalapoikasten parvi kerääntyi monen neliön tummaksi möykyksi matalassa ruohikossa.

Kuulas ja kirkas sininen päivä.

Vihdoinkin vesilisko!

Joku voima oli aukaissut tynnyrikellarin oven eli katon ja tynnyri oli täynnä vettä. Sitä tyhjentäessäni osui kauhaan matojen lisäksi vesilisko.

Se raukka näytti ensin kuolleelta ja kirota päräytin ja melkein kyyneleen tirautin. Ei se onneksi ollut, selälleen kellahtaminen oli vain se puolustusmekanismi.

Olinpa iloinen - pakolliset kuvaukset ja sitten laitoin sen rantakivelle, sinne kai se kuuluu. En kyllä tiennyt että niitä täällä suuren veden rannoilla edes elää, olin uskossa että ainoastaan pienissä lammissa. Noh, nyt tiedän paremmin.

Koko päiväksi riittää riemua tuosta, juuri vähän aikaa sitten innolla Lassin kanssa haaveiltiin sellaisen näkemisestä.

Lassi saa katsoa kuvan ja ehkäpä kesän tutkimusretkillä osaamme sitten etsiä kun tiedämme niiden täällä olevan.

Hiljainen meteli

Ajelin saareen veneellä, vielä piti jäitten välissä puikkelehtia, mutta kyllä kannatti.
Kevät on jo hyvin valmis täällä, tutut asukit asettuneet paikoilleen. Kuikat ottivat minut vastaan hienoilla huudoillaan. Kolme pariskuntaa pitää yhteyttä toisiinsa.

Pihan pienet linnut ovat tulleet, rantasipi on. Kaikki tärkeät on.

Hiljaisuus on. Hiljaisuus on kaiken linnunlaulun myötä ihmeellinen, omat ajatukset täytyy kuiskata. Hiljaa istuessa kuulee vesilintujen siipien lyönnin ja joutsenten ohilennon kuulee siipien äänistä.

Pieni hanhitokka meni alhaalla, lähellä veden pintaa. Teeret kukertavat ja suhkavat tässä omassa saaressa. Västäräkin laulun kuulee kerrankin selkeästi kun se pienellä rannasta kohoavalla kivellä visertää.

On hyvä istua laiturilla ja kuunnella jäiden sulamista.

Ukkomehto

Yllättävässä paikassa, yllättävä kohtaaminen. Auton ikkunasta sain hetken ihailla yksinäistä soidinta.

Hienoa!

Melkein paistettua sammakonkoipea

Hieno iso rupisammakko kömpi nuotiopaikalla kankein jäsenin. Vaivalloisen oloisesti se - ei todellakaan loikkinut, ryömi hissukseen. Katselin läheltä ja melkein ihastuin sen pullottaviin silmiin.
Toivotin sille hyvää kevättä ja jatkoin muissa touhuissa.

Lähtövaiheessa huomasimme sen löytäneen auringon ja nuotion lämmittämän kiven, jolla se oleili.
Se jatkoi matkaansa kohti lämmintä hiillosta, sitten se jatkoi matkaansa kohti savuavaa hiillosta!
Siinä vaiheessa se teki yllättävän ketterän loikan pois tulikuumasta paikasta ja vetäytyi kiven koloseen miettimään tekonsa viisautta.

Näin se luonnonvalinta toimii. Oppikohan se mitään lämmöstä ja liiasta lämmöstä...

Varhainen mato tulee napatuksi

Olen aina miettinyt sitä sananlaskua varhaisesta linnusta, onko se nyt sitten se ainoa hyvä vaihtoehto. On siinä toinenkin näkökulma, sen madon kannalta jos asiaa miettii.


Kuka nappaa kenet, sitäpä lähdimme aamulla viidelta katselmaan. Oli aika kylymä ja tuulikin riuhtoi lintutorneissa joita inventoimme hyvällä vauhdilla. Peruslintuja ei mitään ihmeellistä osunut meidän näköpiiriin, kuulopiiriin tai onnettomiin kiikariin joilla toivorikkaasti jotain yritän nähdä.

Olihan sitä lintuja paljonkin, mukava reipas aamu. Tauolla nuotiolla paahdettua lohivoileipää, nokipannukahvit ja lettuja.
Laulurastas ja punarinta pitivät taustalla konserttia. Taivaanvuohi säesti.