Kairilla kalassa

Jokunen vuosi suunnattiin Nuorttijoelle patikoimaan ja matkalla poikettiin Kairijoella, tosin ei sinne sinne vahingossa kukaan poikkea. Kymmenet kilometrit metsätietä takaavat sen että sinne päätyy vain asiakseen. Se on keskellä hienointa kairaa ja korpea, jokien pilkkomat erämaat ovat siellä kaikessa rauhassa.

Kairiver-kalastuskeskus. Siis mentiin kuitenkin ja teki vaikutuksen, silloin ajattelin että joskus tulen.
Nyt menin. Otin porukoita mukaan.

Seurana oli muutama lapsi ja yksi jolle olen täti ja yksi isi ja äiti. Lilli tietty myös, minnekäs sitä ilman Lilliä.

Minun tehtävä oli ajaa autoa ja hengailla kalapoikien mukana kameran kanssa, joskus kamera livahti kohti kukkiakin.

Kalapojat opettelivat perho kalastusta ja onni ja riemu oli suuri kun opas Jannen neuvoilla joesta nousikin kalaa.

Maiseat on niin hienot ettei perässä kulkijoillakaan mikään hätä ollut.

Sai kerrankin nauttia jokitunnelmista yllin kyllin.

Kolme vuorokautta Kairijoki piti meitä hyvänä.

Niin kaunis kuin tämä puronieriä onkin, ei se auttanut, pannulle paistumaan sekin joutui. Pojat nautiskeli oman kalastuksen antimia evääksi.

Liron tasapainoilu männyn latvassa vetäisi hetkeksi mielenkiinnon kalastuksesta.

Ja olihan siellä hyvän rantasaunan lisäksi myös solarium.

Ai niin se kalastus! Enhän minä, minä kuvasin. Kalojakin tuli, puronieriöiden lisäksi harjuksia. Tärkeintä oli perhotaitojen karttuminen ja innostus tuohon taitolajiin.
Ei sille mitään voi, mutta yksi suosikkielokuviani on Ja keskellä virtaa joki.
Sitähän vain hoin tuolla ja pakotettuja elokuvan katsojia on nyt ainakin yksi lisää.

Juhannusvalssi

Matkamme Muotkatuntureilla soljui pehmeästi kuin kaunis valssi. Pyorähtelimme ja keinahtelimme musiikin pyörteissä.
Musiikkimme tarjosivat linnut ja tuuli, ystävän huuliltakin joku laulu ilmoille pääsi.

Vailla vakavaa määränpäätä liikuimme kutsuvaan suuntaan ja pysähdyimme siihen missä kenttä tuntui mukavalta viivähtää.

Ajattomuudessa yritimme muista mikä päivä on kysessä ja milloin pitikään lähteä pois.

Juhannusaamuna tunturissa, lämpimässä varvikossa maaten voi katsella pilviä ja kuunnella tuulta. Sitä ei voi rahalla ostaa.
Eikä ystävyyttä.

Joutsenlapset

Perheessä on viisi lasta, nyt sen sai kunnolla laskettua. Olivat taas ruokailemassa rannassa.

Kauniin illan tarjosi sadekuuron jälkeen. Tervetulleen sadekuuron jälkeen.

Lillin matka-asento

Lilli on tyytyväinen matkustaja, miten ja milloin ja miten tahansa. Mieluiten se olisi etupenkillä, koska pitäisi nähdä ympäristö.

Jos on takapenkillä ja pieni tila niin meneehän se yks tuhatta kilometriä noinkin.

Pieni ja hento

Tunturiretken jälkeen saaripäivät kuluivat käpertyneenä vielä tunturien tunteeseen ja pieniin hetkeen omassa rakkaassa saaripaikassa.

Toimettomuuden autuaassa olotilassa kirjan lukemisen välissä huomasin kuinka humahduksessa kesä oli edennyt.

Kanssamme eläville olivat poikaset syntyneet ja kukkaset ja ruohikko kasvoivat villinä joka puolella.

Joutsenperhe ruokaili ja yöpyili aivan rannassamme. Lillin ja Lumon lisäksi meillä oli hoidossa vielä kolmaskin koira, poronen tietty. Olin niin ylpeä koirista, katsoivat kauniisti pihasta lintuja, eivätkä muutoin niitä huomioineet.
Hyvä mieli mennä nukkumaan kun oven ollessa avoinna kuului perheen ruokailuäänet.

Uintivesi oli lämmintä, norpallekin.

Pienesti ja hennosti käperryin juuri siihen hetkeen. Ei huomista.