Livettää

Myrskyt ovat pyyhkäisseet ohitse ilman suurempia paikallisia vaurioita. Saarimökin vaurioita ei päästä nyt katsastamaan, odotellaan selkävesien jäätymistä ja laivaliikenteen loppumista.
Sitä odotellessa livetellään pitkin jäisiä katuja ja osin lumettuneita metsiä.
Nyt olisi oikeastaan suokävelyn aika, pieni pakkanen jäädyttää suon kävelijää kannattamaan.

Käytiin kuitenkin lintutornilla eikä suolla, ei tullut mieleen lähtiessä. Pari puuta oli sielläkin tien poikki kaatunut. Jykevät kuuset naavaisine oksineen koristivat tietä. Tässä tapauksessa otin pienet naavatupot talteen. Eräs käsityöhenkilö saa askartaa niistä jotain hienoa.

Lintutornilla oli yllätys, yllätys myös lintuja! Joutsenia näkyi ja kauempana jotain pientä, joita ei voinut tunnistaa ilman kiikareita. Saukonkin voisi nyt hyvin nähdä jäiden reunoilla.

Sisäinen ryhmi menee sekaisin tässä maailmanmenossa. Normaalisti lintutornilla käynti aloittaa kevään - mikä kevät tässä nyt, kun ei vielä sisäinen eikä ulkoinenkaan talvi ole alkanut. Pitänee käydä vielä lokkeja katsomassa kaupungin virrassa niin lopullisesti sekoan, pistän kukkamekon ja sandaalit jalkaan laulaen Anttilan keväthuumausta. Tänään paistoi aurinkokin. Livettää nämä vuodenajatkin.

Kannattaa kävellä tien lumireunuksilla.

Karhea lumihierontapesu tekee hyvää uudelle hienolle talviturkille.

Korva kuuli jonkin lehahtavan lentoon metsässä.

Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto.

Joulukalenterin 17. luukku

Lillin oma joulukalenteri avattiin tänään takkatulen äärellä.
Olimme töissä, erämaan rauhassa Saimaan rannalla hirsikämpän hämyisässä suojassa.
Ilman sähköjä, ilman kosketusta muuhun maailmaan.

Nyt kotona Lilli makoilee tyytyväisenä hyvin tehtyyn työhön.
Nuoret saaneet kuonorakkautta yllinkyllin, aamuherätykset pusutuksin. Pikku söpötys muuttui yöllä vakavasti otettavaksi mörön karkoittajaksi
On toimittu huussimatkojen turvana ja kaiken kukkuraksi on tarvinnut olla kainalossa lämpötyynynä.

Minä hymistelen onnistuneelle vuorokaudelle ja ylpeilen pikkukoiran taitavuutta.

Luonto teki sen taas, rauhoitti mielen.
Illalla saunan lämmössä kuin äidin kohdussa uudestaan. Pitkään ja hartaasti istuskellen, sana silloin - toinen tällöin. Sieltä ne tulevat mieleen; äiti, lapsuus, ilo ja huoleton elämä.
On sitä ollut, ei unohdeta sitä!

Lähtiessä kuullaan metsäruno ja toinen sanoo toiselle: "Älä itke!" ja se toinen vastaa: "En itke, välillä vaan vedet valuu silmistä."

Ja sitten kyynelehdimme kaikki.
Heidän puolestaan aukaisen oven metsään.

Niitä ja näitä, räntäsäitä

En muista muuttaaneeni etelä-suomeen, mutta siltä se näytti ja tuntui tänään kaupungin parkkipaikoilla ja pihoilla. Argh! Vettä lotisee ja tuulla huilottaa.

Noh, eipä tule liian jouluinen tunnelma. Semmoinen happening on kuulemma tässä aivan lähiaikoina. Saa nähdä, huomaako sitä kun töitä teen silloinkin. Hyvä putki päällä, harmi että pian se katkeaa, joudun katkolle kun työpaikka vaihtuu entiseen. Pätkä laitoksessa on ohitse. Se tietää sitä että ajatukset nyt jo harhailevat entiseen tulevaan. Ainakin Lilli aloittaa taas uutteran jatkuvan työnteon.
Kuuluvat odottelevan meitä jo siellä koirankeksit pöydillä valmiina. Huomaakohan kukaan jos minä puutun ja Lilli menee yksin. Tuskinpa.

Eilen päästiin pitkästä aikaa metsään etsimään outoa harhailijaa. Ensin Dimas-kaveri näytti taitavan ja rauhallisen jäljestyksen mallia. Lilli ei ihan silleen sitä katsellut niin tarkkaan, koska vauhtia pitää olla enemmän, mutta se tyyppi löytyi. Lilli jäljesti ihan hienosti irti, se pitää yhteyttä käymällä aina hakemassa minua mukaansa. Pian jo haukku kimahti metsässä merkiksi minulle. Jos vielä malttaisi odottaa että pääsen perille ennenkuin jo siirtyy toisiin tehtäviin :o) Seuraavan kerran harjoitus pellolla, että voi laittaa liekaan ja kerkiää kipittämään perässä.
Pimeä metsä on uskomattoman hieno kokemus joka kerta. Ja kuinka nautinkaan analysoinnista etsinnän jälkeen. Ja sitten vielä se kun kulkee ystävän kanssa ihan hiljaa vierekkäin ja tuntee hyvän olon kuplan ympärillä.

On se valoisakin metsä ihan kiva. Onneksi päivävapailla pääsee valoisaan aikaan muuallekin kuin kaupunkiin. Näyttää ja tuntuu paremmalta.

Täältä tähän... ensi kerralla kaikki Lilli älylelusta ja joulukalenterista.

Mäsä päivä

Joskus melkein unohtaa tuon taudin joka on muuttanut perheeseemme asumaan. Sitten se MäSä tulee ja muistuttaa: "ehei, älähän unohda totuutta, täällä sitä ollaan!"
Se ottaa halon ja kalauttaa otsaan,
nauraa perään ja luikkii karkuun niin ettei sitä koskaan ennätä tavoittaa ja pysäyttää - ei voi vangita ja hillitä.
Helvetillinen, salakavala tyyppi.
Se saa minut raivoon.

Menen metsään. Mielessäni räiskin ja huudan. Potkin kivet ja kannot, kostan viattomille. Hakkaan miekalla poikki kaiken edessäni, koko metsän.
Painun päätäpahkaa synkkään metsään, sakeaan kuusikkoon. Kenkäni painautuu syvälle sammaleeseen, potkaisen kuopat näkyviksi.

Kiroan maailman, sen kivikot, pusikot ja karikot.

Kiipeän kalliolle, näen kauas, katson kelot, katson latvukset.
Toisella puolen painuu aurinko mailleen, vastapuolelta loistaa kuu.

Pieni lintu lennähtää kuusikossa.

Ystäväni on lähellä, ohjaa pois jyrkänteeltä.

Siloittelen äskeisen raivoni jäljet.

Näen taas satumetsän. Kuulen vierellä kulkijat.
Laskeudun alas.
Nappaan tämän hetken hellästi kämmenelleni.
Nyrkki kiinni puristaen vien pienen palan pehmeitä neulasia taskuun, toisan osan piilotan pahan päivän varalle sukkaan.
Kiitän.