Mäsä päivä

Joskus melkein unohtaa tuon taudin joka on muuttanut perheeseemme asumaan. Sitten se MäSä tulee ja muistuttaa: "ehei, älähän unohda totuutta, täällä sitä ollaan!"
Se ottaa halon ja kalauttaa otsaan,
nauraa perään ja luikkii karkuun niin ettei sitä koskaan ennätä tavoittaa ja pysäyttää - ei voi vangita ja hillitä.
Helvetillinen, salakavala tyyppi.
Se saa minut raivoon.

Menen metsään. Mielessäni räiskin ja huudan. Potkin kivet ja kannot, kostan viattomille. Hakkaan miekalla poikki kaiken edessäni, koko metsän.
Painun päätäpahkaa synkkään metsään, sakeaan kuusikkoon. Kenkäni painautuu syvälle sammaleeseen, potkaisen kuopat näkyviksi.

Kiroan maailman, sen kivikot, pusikot ja karikot.

Kiipeän kalliolle, näen kauas, katson kelot, katson latvukset.
Toisella puolen painuu aurinko mailleen, vastapuolelta loistaa kuu.

Pieni lintu lennähtää kuusikossa.

Ystäväni on lähellä, ohjaa pois jyrkänteeltä.

Siloittelen äskeisen raivoni jäljet.

Näen taas satumetsän. Kuulen vierellä kulkijat.
Laskeudun alas.
Nappaan tämän hetken hellästi kämmenelleni.
Nyrkki kiinni puristaen vien pienen palan pehmeitä neulasia taskuun, toisan osan piilotan pahan päivän varalle sukkaan.
Kiitän.